Etusivu > Oikeustapauksia > 2009 > Hyvän tavan mukainen auttaminen

Antopäivä: 23.4.2009

Hyvän tavan mukainen auttaminen

S oli työaikaan sisältyvällä, työn lomassa pitämällään ruokatauolla vartijan asussa ollessaan ryhtynyt toisen vartijan auttamistyöhön, jota pidettiin hyvän tavan mukaisena. Tapaturma katsottiin korvattavaksi muutoksenhakulautakunnassa. TapLa 3740/2008 – antopäivä 23.4.2009. VAKO kumosi lautakunnan päätöksen ja jätti vakuutuslaitoksen päätöksen voimaan.

S, joka työskentelee vartijana, oli 22.12.2007 työvuoroonsa sisältyvällä tauolla ollut ruokailemassa Hesburgerissa. Tuolloin hän on avustanut Kasarmintorin Hesburgerin järjestyksenvalvojaa kiinniotossa loukaten oikean peukalonsa. Työnantajan ilmoituksen mukaan Kasarmintorin Hesburgerin vartiointi ei kuulu S:n työtehtäviin, mutta Hesburger on työvuoron ja siihen liittyvän toimialueen sisällä. Kyseessä olevassa tilanteessa Hesburgerin vartiointitoimeksiantoa toteuttavan yrityksen järjestyksenvalvoja oli joutunut häiriköineen asiakkaan vuoksi tilanteeseen, jossa hän oli tarvinnut apua. S oli rientänyt avustamaan apua tarvinnutta vartijaa.

Työnantajalta puhelimitse saatujen tietojen mukaan S on työvuorossa 21.12.2007 klo 19.00 – 22.12.2007 klo 06.00 ollessaan liikkunut jalkaisin ja hänellä on ollut vartioitavana Kaartinkaupungin ja Kruunuhaan alueella useita kohteita, joita hän on kiertänyt.

Päätös, josta valitettu

Vakuutuslaitos epäsi korvauksen tapaturmavakuutuslain perusteella.

Vaatimukset muutoksenhakulautakunnassa

S vaati päätöksen kumoamista. S katsoi, että loukkaantumista on pidettävä tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin mukaisesti työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa tapahtuneena. Vaikka S oli loukkaantumisen sattuessa ollut viettämässä lounastaukoa oman toiminta-alueensa ulkopuolella, voidaan vartijan asun ja vartijan työn luonteen katsoa olevan seikkoja, jotka riittävän vahvasti liittävät S:n toiminnan ja siitä aiheutuneen loukkaantumisen hänen tekemäänsä työhön.

Vartijan status konkretisoituu vartijan työasussa, joka on tavalliselle ihmiselle selvä merkki siitä, että paikalla oleva henkilö vastaa alueen turvallisuudesta. Vaikka yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 33 §:n 1 momentin mukaan asusta tulee käydä ilmi, minkä vartioimisliikkeen palveluksessa vartija on, logo- tai muut vastaavat merkit ovat usein niin pienikokoisia, ettei kansalaisten voida olettaa kiinnittävän huomioita niiden antamaan informaatioon. Vielä kohtuuttomampaa on vaatia, että kansalaiset osaisivat merkkien perusteella päätellä, että kyseinen tila tai alue ei välttämättä kuulu vartijan asuun sonnustautuneen henkilön työpiiriin. Näin ollen työasuun pukeutuneen, työvuorossa olevan vartijan voidaan odottaa toimivan vartijan roolin mukaisesti riippumatta siitä, kuuluuko alue tai tila hänen yrityksensä vartiointikohteisiin tai siitä, oliko hän loukkaantumisen sattuessa työvuoroonsa kuuluvalla tauolla. S:n toiminnan ja loukkaantumisen pitämistä työstä johtuvana puoltaa myös se seikka, että tapahtumapaikan turvallisuudesta vastannut järjestyksenvalvoja on pyytänyt uhkaavassa voimankäyttötilanteessa juuri ruokailunsa lopettaneen S:n apua. Perustellusti voidaan väittää, että vartijan asuun pukeutuneelta S:ltä ei olisi voitu odottaa muunlaista käytöstä kuin miten hän tilanteessa toimi. On selvää, että kieltäytyminen avun antamisesta olisi ollut jyrkästi vastoin yleistä moraalia ja vartijaetiikkaa. Vartijan asu on suorastaan velvoittanut S:n toimimaan tilanteessa toimimallaan tavalla. Loukkaantumista on pidettävä työnteosta johtuneissa olosuhteissa tapahtuneena, hyvän tavan mukaisesta auttamisesta aiheutuneena tapaturmana, joka tulisi korvata, vaikka S ei olekaan ollut varsinaisella omalla toiminta-alueellaan eikä toiminut työnantajansa lukuun. Vartiointialalla on tavallista, että eri vartiointiliikkeet tekevät yhteistoimintasopimuksia, joiden mukaan eri vartiointiliikkeiden palveluksessa olevat työntekijät voivat tarvittaessa pyytää toistensa apua suorittaessaan työtehtäviä samalla alueella. Johdonmukaista olisi, että pakollinen työtapaturmavakuutus kattaisi yhteistoimintasopimuksen puuttumisesta huolimatta tilanteet, joissa vartijana toimiva henkilö joutuu osallistumaan häiriötilanteen selvittämiseen varsinaisen oman toiminta-alueensa ulkopuolella auttaessaan toisen yrityksen palveluksessa olevaa kollegaansa.

Jos korvaus evätään, tauolla oleva vartijan asuun pukeutunut vartija ei enää uskaltaisi loukkaantumisriskin vuoksi puuttua häiriötilanteisiin. Paikalla olevien ihmisten keskuudessa tämä herättäisi aiheellista turvattomuuden tunnetta, hämmennystä sekä turhautumista, koska vartijan asuun pukeutuneen henkilön odotetaan toimivan kuten vartijan kuuluu, eikä vain seuraavan uhkaavaa tilannetta sivusta. Tällainen menettely olisi omiaan vähentämään vartijoihin kohdistuvaa yleistä luottamusta ja aiheuttamaan vakavaa tyytymättömyyttä vartiointiliikkeiden ja yksittäisten vartijoiden toimintaa kohtaan.

Vakuutuslaitoksen vastine

Sattunut tapaturma ei ole olennaisessa syy-yhteydessä S:n työssä käymiseen. S on ollut työtehtäviin liittyvällä tauolla työpaikan ulkopuolella. Kyse ei ole ollut työtehtävän hoitamisesta tai työnantajan asialla olemisesta. S ei ole hoitanut työnantajan hänelle määräämää tehtävää. Muutoshakemuksessa viitataan vartiointiliikkeiden välisiin yhteistyösopimuksiin. Tällaista ei ole S työnantajan osalta esitetty. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 8 §:n mukaan toimeksiannosta on 16 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimeksiantoa lukuun ottamatta laadittava ennen siinä edellytettyihin tehtäviin ryhtymistä kirjallinen sopimus (toimeksiantosopimus). Jollei sopimusta ole tehtävien kiireellisyyden vuoksi voitu tehdä ennen tehtäviin ryhtymistä, sopimus on tehtävä viimeistään toisena arkipäivänä tehtäviin ryhtymisestä.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 16 §:n mukaan vartioimisliike saa teettää vartioimistehtäviä vain sellaisella palveluksessaan olevalla, jonka hyväksyminen vartijaksi on voimassa. Vartioimisliike voi antaa vartioimistehtävän osaksi toisen vartioimisliikkeen tehtäväksi. Toimeksiantosopimuksen laatineen vartioimisliikkeen on ilmoitettava tällaisesta tehtävän antamisesta toimeksiantajalle ennen tehtävän aloittamista tai viimeistään toisena arkipäivänä tehtävän aloittamisesta.

Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että apua pyytäneen vartijan vartioimisliike olisi tehnyt tällaisen ilmoituksen toimeksiantajalle. Näin ollen kyseisellä vartiointiliikkeellä ei ole lain mukaan ollut oikeutta käyttää toisen vartiointiliikkeen vartijaa tehtävän suorittamisessa.

Ottaen huomioon tapaturmavakuutuslain ja lakisääteisen tapaturmavakuutusjärjestelmän tarkoitus vakuutuslaitos katsoo, että työstä johtuvissa olosuhteissa -käsitettä tulee tulkita suppeammin silloin, kun kysymyksessä on työntekijälle varsinaisen työpaikan alueen ulkopuolella sattunut tapaturma/pahoinpitely. Suppeaa tulkintaa puoltaan lisäksi se, että työnantaja ei voi vaikuttaa vahinkojen sattumisen todennäköisyyteen esimerkiksi omin työturvallisuustoimenpitein.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Muutoksenhakulautakunta kumosi valituksenalaisen päätöksen ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan lainmukaisen korvauksen 22.12.2007 sattuneen työtapaturman johdosta.

Ottaen huomioon vartijan työnkuva järjestyksen ja turvallisuuden valvojana voidaan katsoa olevan ymmärrettävää, että S oli työaikaan sisältyvällä, työn lomassa pitämällään ruokatauolla vartijan asussa ollessaan ryhtynyt kuvattuun hyvän tavan mukaiseen auttamistyöhön. Tapaturman sattumisolosuhteet huomioon ottaen muutoksenhakulautakunta katsoo, että tapaturma on sattunut tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin mukaisissa olosuhteissa ja on korvattava työtapaturmana.

Äänestys 5-1. Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että tapaturma ei ole sattunut tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin mukaisessa työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa ja että valitus tulisi hylätä.

Asiasanat

Työstä johtuvat olosuhteet




Sivu viimeksi päivitetty 21.10.2011 12:06